sunnuntai 11. elokuuta 2013

Mietteitä vallasta

Lauantai-ilta on mennyt miettiessä sitä, miten valta vaikuttaa ihmiseen. Lopputuloksen voi pistää pähkinänkuoreen toteamalla, että ei valta turmele ihmistä vaan valtaan hakeutuminen. Se on usein niin kovaa peliä, että inhimillisyys ja toisen kunnioittaminen karisevat pois, koska mitä kapeampi etenemisen empatia on, sitä paremmin tie avautuu. Toki valtaan pääsyn tie on vaihteleva, mutta jokainen valta-aseman saavuttanut ihminen on joutunut tekemisiin subjektiivisen priorisoimisen kanssa. Tämä sitten vaikuttaa eri ihmisiin eri tavalla, mutta empatian säilyttäminen vaatii jopa enemmän ponnisteluja kuin tilan tekeminen itselleen.  Jotkut onnistuvat panemaan kyynärpäät siististi yhteisen hyvän pöydälle ja myös pitämään ne siellä heti, kun niitä ei mutkissa enää tarvita. Valitettavasti ihmisestä usein tulee se, mitä hän tekee ja subjektiivista priorisoimista seuraava helppous houkuttelee.

En väitä, että asetelma olisi mustavalkoinen. Sen kompleksisuutta lisää se, että ihmiset kunnioittavat valta-asemaa, vaikka eivät kunnioittaisi kovia keinoja. Aina ei ole yksioikoista nähdä yhteyttä prosessin ja lopputuloksen kanssa. Lisäksi joistakin ihmisistä tulee valtiaita sattumalta ilman omaa kapea-alaista punnertamista esimerkiksi sosiaalisten avujensa vuoksi. Usein kyseessä tiellä kohti suurempaa määräysvaltaa käytetään molempia strategioita. Näin ketään ei voi suoralta päätä tuomita. Jäljempänä olevat runoni ovat neutraaleja. Ne kertovat vain, mitkä tilanteet aiheuttavat mitäkin. Se, joka joutuu nousemaan hyvin puristavissa ja kateellisissa seuroissa ylöspäin, on suuressa vaarassa turmeltua. Vaikka mikään ei ole absoluuttista, kirjoituksilta ei voi odottaa sitä, etteivät ne yleistä tai kohdista. Jos sellaista vaadittaisiin, kaunokirjallisuutta ei voisi synnyttää. Jostakin taidekuva on rajattava, muuten se ei mahdu kehyksiin.

Kateuden kitka

Kateuden kitka
ei haudo lahjakkaista timantteja,
vaan mätämunia,
jotka pahan hajunsa turvin
ottavat paikkansa eväshautomon
huipulla.
Heistä tulee valtiaita,
jotka määräävät
yhteisen luovuuden piirongin
nurkan.
11/8 -13

Valtaanpääsy

Ei valta turmele,
vaan valtaanpääsy mädättää
mielen sokeaksi näkemään
kokonaisuuden atomit,
jotka määrittävät
oikeudenmukaisuuden.
11/8 –13

JK Nämä runot demonstroivat sitä väitettä vastaan, että kilpailu ja äärimmäiset olosuhteet tuottavat ihmisten parhaat luonteenpiirteet. Timantit syntyvät paineessa ja puristuksessa, mutta ihmiset eivät ole kiviä. Me puristumme paineessa riippumatta siitä, onko paine fyysistä vai henkistä. Kilpailun voittaa yksi ihminen ja muut häviävät, mutta empatia antaa kaikkien voittaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti