torstai 22. toukokuuta 2014

Experienced in These Years

Too much, I have experienced in these years,
Too many are those who owe me tears.
I remember that gray platform
Where the rain carried a friend.

The refrain:

Then do not bloom
My dear apple trees,
Neither anyone whispered in my ear:
Darling, do not forget me.

Never have I been afraid
Yet on this trip until tomorrow.
Little boy has avoided the dangers
side by side the kind woman reflection.

The refrain:

I know the mothers weeping eyelids
Do not explain the words out loud,
They just give their boys love for guidance
and prayers for protection.

The final two times:

Now bloom my dear
Sacred apple trees.
They have the heavenly scent,
The fragrance that never go away.
©Yelling Rosa
in December 1982

 

I have written this song in December 1982 after reading Salvatore Quasimodo’s poem Letter to My Mother and while the rain gently fingered the face of my window. The plot of the poem and the raindrops brought some memories in my mind. I was forced to admit that I have been many places where I couldn’t manage without my positive childhood experiences just like Salvatore. I have stood alone on the platform of farewell like our poet.

The white apple tree blossom is the symbol of the purity in the Karelian folklore where my family is from. Somehow I always smell their scent when I return in my happy childhood. That’s why when the character of the song starts his journey there is no sign of the blossom. He is totally alone and depressed but when time goes on he grows stronger by remembering positive things. In the end he is even grateful for the life and praises the motherly love.

The record Läpi näiden vuosien (Experienced in these years) is published early in 1983. Here I perform this song with the guitar accompaniment during the live concert in summer 1983. First you will see some information in Finnish on video but don’t worry performance will soon begin. In that time I used my real name Ilkka Pakarinen as I always do when I am not in the role of the poet.

This translation explains the story of the song but is not similar in appearance with the Finnish syllable amount. The verse lines are equal.

I hope you enjoy travelling with me in the spirit, that the sun will shine also on the heap of the brushwood (Finnish Proverb).

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Oodi Walt Whitmanille, n:o 0002

Ryhdyin vilkuilemaan alla olevaa virkettä tarkemmin selatessani omaa Andalusian lauluja -kopiotani, jonka hankin vuonna 1981. Ihmettelin Matti Rossin käännöstä. Se poikkeaa rakenteellisesti niin paljon alkuperäisestä Federico García Lorcan tekstistä. Saadakseni jonkun otteen alkuperäistekstistä ja vahvistaakseni omaa käsitystäni käänsin espanjankielisen tekstin ensin englanniksi ja sitten asiasta varmistuneena suomeksi.

Federico Garcia Lorca:

Puede el hombre, si quiere, conducir su deseo
por vena de coral o celeste desnudo.

Matti Rossin suomennos:

Ihmisellä on valta ohjata halunsa
korallin suonten ja taivaallisen alastomuuden kautta.

Oma englanninnokseni:

Man is able, if he wants, to direct his desire
through (a) vein of (a) coral or (a) celestial nudity.

Yksi monista verkosta löytyneistä englanninkielisistä käännöksistä:

Man is able, if he wishes, to guide* his desire
through a vein of coral or a heavenly naked body.
Tomorrow, loves will become stones, and Time
a breeze that drowses in the branches.

*joissakin käännöksissä on käytetty guide –verbin asemesta lead –verbiä. Laurence Urdangin toimittama The Basic Book of Synonyms and Antonyms –kirja (Signet 1985), antaa lead –verbille synonyymit: guide, conduct, direct, steer. Outoa, että verkossa olevissa teksteissä ei mainita kääntäjiä. Vaikka käännökset todennäköisesti ovat yli 75 vuotta vanhoja eli ne eivät ole kopiosuojalain piirissä, kuuluisi mielestäni hyviin tapoihin mainita käännöstyön tekijöiden nimet.

En näe perusteita, miksi Rossi on jättänyt pois lauseen si quiere. Se ei ole mielestäni siinä tyhjän panttina. Jotenkin tuon valta –sanan käyttö on hienostelevaa runossa, joka on kauttaaltaan jalat maassa ainakin, mitä tulee alkuperäistekstiin. Si quiere, jos tahtoo, ilmaisee myös sen näkökohdan, ettei ihmisen ole välttämätöntä painiskella halujensa kanssa tai että hänellä olisi ongelma, joka vaatii vallankäyttöä.

Oma suomennokseni:

Ihminen voi, jos tahtoo, ohjata halunsa
läpi korallisuonten tai taivaallisen alastomuuden.

Tämä ehdottomani suomennos ei ainoastaan aseta vertailupariksi homorakkautta ja ”puhdasta” rakkautta, vaan kuvaa, että ensimmäisen valitsemin tietää lisätöitä. Korallisuonten läpi vaeltaminen ei ole tehtävistä helpointa. Francisco Carregui mainitsee suomenkielisen Andalusian lauluja -kirjaan otetussa esittelyssään juuri Oodi Walt Whitmanille -runon paljastavan Lorcan viehtymyksen myös miessukupuoleen. Tosin Carrequi painottaa sitä, että tämä taipumus ei juuri toisaalla vaikuta Lorcan tuotantoon.

Näin yhdestä lauseesta, jota aloin tutkia ilman mitään suunnitelmaa, paljastui uusi näkökohta. Silti se ei tee tyhjäksi Rossin käännöstä. Kyseessä on ikään kuin ympyrä, jonka sisään Rossi ja minä katselemme kehän eri kohdista.käännöstä. Kyseessä on ikään kuin ympyrä, jonka sisään Rossi ja minä katsellemme kehän eri kohdista.

Ode to Walt Whitman
Oda a Walt Whitman
Oodi Walt Whitmanille

Tú amas leer Lorca

torstai 8. toukokuuta 2014

Onnettomin kaikista


Onnettomin kaikista
on hahmo kuoleman.
Sillä ei ole omaa mieltä
vaan olemme sen suuhun
kaikki sanat pistäneet
toisin kuin muiden olioiden,
jotka puhuvat omiaan.
Silti siinä missä ihmiset
on pakotettu syntymään,
on kuoleman tapettava,
mutta vain tuo kantaa
syyllisyyden taakan
kierrätyksestä
olevan.
©Yelling Rosa
21/4 -14
Tässä on yksi uusimmista suomenkielisistä runoista. Niitä tulee tasaiseen tahtiin. Useimmat niistä pistän ensin tämän, Yelling Rosan Bloggerin, Runo.Nyt -sivulle. Pidän muutamia runoistani aina siellä. Kaikki kokoelmien ulkopuoliset runot ovat koottu tänne.

tiistai 6. toukokuuta 2014

USB –muistitikkunaulakko

Väsäsin itselleni USB-muistitikkunaulakon. Se tuli yllättävän huokeaksi ja on ratkaissut monta ongelmaa jo muutamassa päivässä.
Sain kaiken tarvitsemani paikallisesta rautakaupasta (lue: Tamppis). Itsekiinnittyvät koukut kiinnitin ohuelle taiteilijan paletille ja siinä se jo olikin valmiina koko loisto. Sinitarraa, jolla kiinnitin naulakon alustan seinään, minulla oli entuudestaan, mutta ei sekään hunajaa maksa. Kustannukset jäivät alle 10 euron.

Couple01

Kaunistukseksi voi paletille liimata jonkun kuvan ja päällystää se kontaktimuovilla. Koukkujen alustaksi kelpaa mikä tahansa ohut vaneri- tai viilulevy. Niitä löytynee monestakin autotallista.

Couple02ThatFish

Voit suurentaa Kala-piirustustani klikkaamalla sitä hiiren kursorilla.
Jos käytät Kala-piirustusta, älä tee mitään muutoksia siihen. Toisaalta uskon, että sinulla on paljon kauniita kuvia omasta takaa. Jos teet vaatteita, voinet laittaa vaatekappalemallin kuvan alustalle. Paletti näyttää mukavalta myös ilman kuvaa.
Siinä kaikki, eikä enää stressiä, mikä tikku se olikaan.

torstai 10. huhtikuuta 2014

Södergran ja antroposofia

 Edith Södergran 1919Edith Södergran, 1919

Ostin kymmenellä eurolla Edith Södergranin upouuden Koottujen runojen kokoelman, Otava 2009. Luettuani kirjaa vähän matkaa minusta tuntui, että olemme tekemisessä mystisten voimien ja symbolien maailmassa. Varmistaakseni asian tutkin nettiä, mistä löytyi Palmusen artikkeli. Kolumnisti Tuula Palmusen mukaan Södergran oli synnynnäinen antroposofi, joka oli hyvin tietoinen henkimaailman olemassa olosta, niin metsän keijuista kuin sielunvaelluksesta. Hänen intohimoinen asenteensa näkyi hänen luontorunoissa ja elämänkaipuuta ylistävissä säkeissä. (Sanakirjan mukaan antroposofia on itävaltalainen Rudolf Steinerin 1900-luvun alkupuolella kehittelemä kristillisteosofinen oppi.) 

Minun silmääni pisti Fantastique-otsikon alla olevat Sisko-runot. Palmusen mukaan sisko oli todella olemassa. Hän oli Edithiä vanhempi Sigma-tyttö. Sigma oli palvelustytön tehtävässä, mutta runoissaan Södergran on tehnyt hänestä miltei jumalolennon. Välillä tuntuu jopa, että suhteessa olisi eroottista latausta. Päällimmäisenä on Edithin personifikaatio: Sisko edustaa kaikkea hyvää, pyrkimystä hyvään. Sisko on pahan vastakohta, jota pahat voimat ympäröivät ja ovat valmiina nielaisemaan millä hetkellä hyvänsä. Runossa ”Sanomaton on matkalla luoksemme” Edith sanoo: Eikö tummakasvoinen jumala haluakin sulkea sinut syliinsä? /Eikö hän seisokin jalkopäässäsi kun vaivut uneen?/

Toinen seikka, johon kiinnitin huomiota, oli Södergranin jumalkuva. Se on dualistinen. Jumala on hyvä tai paha sen mukaan, miten hänen nimensä kirjoitetaan. Isolla kirjaimella löytyy melko perinteinen kristillinen Jumala, kun taas pienen kirjaimen taakse kätkeytyvät demonit ja muut ihmistä syövät henkiolennot. Runo ”Kristillinen uskontunnustus” päätyy säkeeseen: onni on risti joka pystytettiin kaikkien puolesta. Tosin aivan näin yksinkertainen jako ei ole. Joskus ison J-kirjaimen taakse kätkeytyy haltiattaria ja enkeleitä, jotka tuovat sanomaa rajan toiselta puolelta tavalla, joka ei ole sopusoinnussa tavanomaisen kristillisen maailmankatsomuksen kanssa. Herääkin kysymys, oliko Edith enemmän kristosofi kuin antroposofi, vaikka käytännössä näillä katsomuksilla ei ole suurta eroa. 

Södergranin koottuja runoja voi suositella kaikille. Enemmän säkeistä saa irti, jos on tutustunut itämaisiin uskontoihin antroposofian lisäksi. Runo ”Himalajan portailla” paljastaa sen, että Edith on perehtynyt itämaiseen ajatteluun. Hinduismissa pyritään saavuttamaan nirvana, jonka jälkeen maanpäällinen unohtuu ja taivaallinen elämä alkaa. Runossaan ”Himalajan portailla” Södergran kirjoittaa: /Himalajan portailla/istuu suuri Višnu/ ja uneksii/. /Valkoisissaan/seisoo pikku pyhiinvaeltaja purppurakajossa. / Kaikkivaltias, /ota minun elämäni/yhdeksi uniesi silmänräpäykseksi. /Haluan nähdä mitä sinä haluat - ja tuhoutua ./

Yelling Rosa, 2009

Laulu vuorellaE01

PS Tämä artikkeli on julkaistu Lapin Kirjallisuusseuran julkaisussa Lapillinen, n:o 27, 2009

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Hover, Hover Ladybug

Olen julkaissut tänään (6.4.14) ensimmäisen YouTube -videoni tälle vuodelle. Se esittelee vanhan suomalaisen kehtolaulun, Lennä, lennä leppäkerttu, englanninkielisellä tekstityksellä. Olen kiinnittänyt huomion rytmiikkaan, joten käännökseni ei ole sanatarkka. Voit kuunnella Lennä, lennä leppäkertun täällä.

Suomalaiset nuotit löytyvät osoitteesta: http://www.yellingrosa.com/Opetus/Nuottivihko.pdf ja englanninkieliset osoitteesta: http://www.yellingrosa.com/sheets01.

Samalla päivitin täällä Yelling Rosan Bloggerissa olevan YouTube -videotsivun. Se olikin ollut aina viime kesästä lähtien ilman huomiota.

Toivottavasti viihdyt uuden videoni parissa.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Surma

Kohtalo kajahtaa
sanassa surma:
la muerte, la muerte.
Sen kelloa lyö
runo Espanjan maailman.
Rummun kalke luo
syvän tunnelman, totuuden
arvosta hetken, elämän,
joka muuten kuin houre
pitkin säärtä juoksee
syvään multaan,
missä ei mitään
on.
©Yelling Rosa
17/3 –14

Tämä runo syntyi luettuani Federico García Lorcan ja muutamien muiden espanjankielisten runoilijoiden tekstejä. Siellä tuo muerte –sana esiintyy tiheään. Ehkä etelänmaalainen luonne on kärsimättömämpi kuin pohjoismaalainen haluten kokea suuria tunteita ja tapahtumia ennen kuin kuolema (muerte, la) korjaa pois. Asenteesta en menisi juuri muuta sanomaan kuin että se on erilainen kuin meidän pohjoismaalaisten tapa tuntea. Kiihkeästi tai kiihkottomasti, niin koko tavalla samat asiat elämänkaaren aikana koetaan. Liika passiivisuus toki estää tavallisiakin kokemuksia täyttymästä siinä, missä kiihko usein edistää traagisuutta. Positiivista kärsimättömyydessä on se, että se käsittää elämän rajallisuuden ja kehottaa tekemään jotakin. Sitä olen runossani kuvannut.

Kohtalo, piirretty 31/03 –13


Kohtalo31.01

Ei se tuon hurjemman näköinen ole.